Tervetuloa
Sanoista tekoihin MED6 -kurssin blogiin

Vapaaehtoistoiminnan kurssilla kuultiin, nähtiin, koettiin ja tehtiin
monenlaista vapaaehtoistoimintaa. 
Lue tarkemmin kurssilaisten blogiteksteistä. 
Innostu itsekin tekemään hyvää!

KIOS NEPAL

KIOS NEPAL

Koulumme on kerännyt täksvärkin avulla rahaa Nepaliin 2015 ja 2016. Kerätyillä rahoilla rakennettiin kirjasto nepalilaisen koulun viereen.  

KIOS järjesti skype-puhelun Nepalin koulun kanssa ja me menimme edustamaan Helsingin medialukiota. Puhuimme koulun rehtorin ja parin muun oppilaan kanssa. He kertoivat heidän opinnoistaan, tavoitteistaan ja koulunkäynnistä. Kyselimme toisiltamme, mitä mieltä olemme koulusta ja lempiopinnoista. Kerroimme heille koulustamme ja Suomen opetussysteemistä. 

Oppilaat olivat todella mukavia. Oli tärkeää tietää, miten paljon autoimme heidän opiskelumahdollisuuksia pienellä rahamäärällä.

Uuden kirjaston luovutustilaisuus (kuva INSEC)

Opetustilat (kuva KIOS)

Keräysvaroilla rakennettu tyttöjen wc-rakennus (kuva INSEC)

HOPE

HOPE - Yhdessä ja yhteisesti

HOPE on vapaaehtoistoiminnalla pyörivä järjestö. Se syntyi vuonna 2009, eräästä ideasta auttaa lapsia ja lapsiperheitä. HOPEn tavoitteena on auttaa lapsiperheitä, joilla on esimerkiksi taloudellisia ongelmia. Niin perustettiin HOPE, vapaaehtoistoimintaan pohjautuva järjestö, joka vastaanottaa lahjoitettuja tavaroita, ja antaa niitä eteenpäin apua tarvitseville lapsiperheille. Heidän agendaan kuuluu, se että lapset ovat maailman tulevaisuus, ja että heille kuuluu tarjota apua, jos heillä on siihen tarvetta.

Menimme MED6-ryhmän kanssa paikan päälle kuulemaan ja katsomaan, miten tämä koko homma oikeastaan toimii käytännössä. Paikalla meitä odotti kourallinen vapaaehtoisia, jotka olivat täydessä työn touhussa. Istuimme alas ja kuuntelimme, kun eräs vapaaehtoisista kertoi miten HOPE oli saanut alkunsa ja mitä tämä työ pitää sisällään. Aikamme juteltuamme pääsimme kokeilemaan itse tätä työtä: pääsimme lajittelemaan valmiiksi laitettuja tavaroita esille, siellä oli todella monta laatikkoa tyhjennettävänä. Oli vaatteita, leluja ja pelejä, hoitotarvikkeita ja kaikkea sellaista mikä voi olla lapselle hyödyllistä. Ryhmämme sai hyvin tyhjennettyä laatikot, ja sitten pääsimmekin itse täyttämään laatikoita: erittelemään ja lajittelemaan muovisäkeissä tulleita vaatteita ja muita tavaroita, ja laittamaan niitä laatikoihin aina uudelleen tyhjennettäviksi. Työtä ja tavaraa paikan päällä oli runsaasti, eivätkä hommat loppuneet kesken. Se kertoo jotain siitä, että on paljon ihmisiä, joilla on halu auttaa, joko lahjoitusten muodossa tai sitten lajittelupuuhissa.

Oli hienoa huomata, kuinka vapaaehtoisista paikan päällä on ihan konkreettista hyötyä. Oli palkitsevaa saada olla oikeasti hyödyksi. Minulle itselleni tämä kokemus vapaaehtoistyöstä oli ensimmäisiä, ja se oli pääosin positiivinen. Toki homma oli osittain rankkaa, mutta se, että minun panoksestani voi olla jollekin pienelle lapselle hyötyä, antoi virtaa tehdä töitä. Töitä yhdistyksen, ja ennen kaikkea lasten hyväksi.

Saapaspartio

12.5
Osallistuin Snellun saapaspartioon, missä kiertelimme ympäri Helsinkiä. Meitä oli noin 7 hengen porukka, mikä sitten jaettiin kahtia. Toiset liikkiuvat autolla ja toiset kävellen. Tarkotuksena oli jutella nuorille jotka olivat viettämässä iltaa. Aloitus oli vähän vauhdikkaampi, mutta kaikin puolin hiljaista ja vähän nuoria liikenteessä. Sää toki vaikutti, ei meinaan ollut hirveän lämmin 😀

 Kokemus oli mielestäni mahtava ja porukka oli loistava. Koin sen myös jollain tapaa silmiä avartavaksi, sillä porukka minkä kanssa liikuttiin oli koottu eri ikäsistä ihmisistä ja muutenki ei tuu itellä hirveesti hengattua Helsingin yössä. Suosittelen jos vähänkään kiinnostaa, koska ei ainakaa kaduta että lähdin mukaan.

Happi käynti

Kävimme torstaina 27.4 toimintakeskus Hapessa.
Toimintakeskus Hapessa kävimme kierroksen mitä kussakin kerroksessa tapahtuu ja minkä laista toimintaa/vapaaehtoistoimintaa siellä on.

Ensimmäiseksi Hapessa menimme ylimpään kerroksen ja saimme tietoa, miten Happi toimii ja mitä Happi tekee. Happi tarjoaa taide painoitteista toimintaa nuorille ja antaa nuorille mahdollisuuksia thedä asioita mitä he eivät muuten voisi välttämättä tehdä. Näimme myös videon, jossa kerrottin ulkomaalaisesta, joka on tullut Suomeen ja että sai tehdä vapaaehtoisesti Hapessa töitä.

Saimme tietää, että Hapen toimitakeskuksessa on myös muita "toimintakeskuksia" esim. Poikien talo jossa työntekijät ja kävijät ovat poikia/miehiä ja siellä voi keskustella "poikien" jutuista ja kaikkeen tähän osa-alueeseen kuuluvista asioista.

Toisessa kerroksessa voi tehdä teatteria ja tämän tyylisiä juttuja, joita voi sitten tulla katsomaan. Myös vapaaehtoiseksi voi tulla ja "rohkaisemaan" kannustamaan ennen esiintymistä, jos on esim. pelkoa esiintyä yleisölle.

Hapessa on voi myös tehdä ammati tason musiikkia Helsinki Freedom Recordsissa, joka on varustettu kaikilla herkuilla.

Yksi hapen hienoimmista jutuista on Nuorten ääni. Siellä nuoret voivat vaikuttaa erillaisiin asoihin, jotka vaikuttavat kaikkiin nuoriin.

Toimintakeskus Hapessa on myös mahdollista tehdä luovia juttuja esim. olla mukana mainosten tekemisessä, käyttää Hapen koneita editoimiseen, varata tiloja, askarrella ja tehdä monia muita juttuja.¨'

http://happi.munstadi.fi/

Läksy Helppi

Olimme pienellä porukalla to 24.4 Stadin ammattiopiston Malmin toimipisteessä. Keskustelimme maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kanssa mm. lukio-opiskelusta ja heidän opiskeluista Stadin ammattiopistossa. Osalle suomenkieli oli hankalaa ja siksi kaikkien kanssa ei pystynyt keskustelemaan paljoa. He olivat erittäin kiinnostuneita lukio-opiskelusta.

Kerroimme mm. medialukion mediakursseista ja kuinka monta kurssia pitää suorittaa hyväksytysti, jotta pääsee osallistumaan ylioppilaskirjoituksiin tai saa lukion päättötodistuksen.

Opiskelijat olivat asuneet vain muutamia vuosia Suomessa. Ennen kuin he pääsevät töihin heidän pitää osata suomenkieli tyydyttävästi. Heille pidetään pieniä suomenkielen testejä, joista on päästävä hyväksytysti läpi.

Letunpaisto

5.5 Skandinavian outdoorssilla, Vantaan Tammistossa paistamassa lettuja

Kaksi vapaaehtoiskurssilaista lähtivät perjantai-iltapäiväksi paistamaan lettuja Skandinavian outdoors liikkeen pihalle Vantaan Tammistoon. Tapahtuma oli Rekolan partiolaisten ja Skandinavian outdoorssin välinen yhteistyö. Paikan päällä oloi tarjolla partiolaisten puolesta lettuja ja toisen järjestön puolesta hernekeitto.

Aivan ensiksi teimme 20 litraa lettutaikinaa ja sytytimme tynnyrinpuolikkaaseen tulen. Sitten teimme mehua ja laitoimme tuolit, pöydät, mukit, lautaset, aterimet, kermavaahdot ja hillot valmiiksi asiakkaita varten. Sitten odotimme asiakkaita ja paistoimme heille lettuja. Lopuksi seitsemän aikoihin korjasimme tavarat kasaan seuraavaa päivää varten. Mielenkiintoisinta oli huomata, kuinka monen ihmisen ensimmäinen kysymys oli: "mitä tämä maksaa?". Oli myös kivaa kohdata monenlaisia ihmisiä.

Luova Lauantai

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Puistolan paikallisyhdistys järjestää joka vuosi Luovan Lauantain, jolloin lapsiperheet voivat tulla ja kokeilla erilaisia luovia aktiviteettejä, kuten askartelua, puutöitä ja maalaamista. Koko perheelle on puuhaa ja tapahtumassa on myös ruokaa myytävänä. Ulkona oli jopa hevosajelua ja poniratsastusta.

Vapaaehtoiset ohjasivat ja avustivat lapsia toiminnoissa parhaansa mukaan. Itse esimerkiksi avustin puutöissä sahaamalla puupaloja joista lapset saattoivat rakentaa miekkoja, kilpiä ja autoja. Monet lapset kuitenkin jäivät vähän taka-alalle kun heidän isänsä pääsivät puuhastelemaan.

Muut vapaaehtoiset järjestivät muunmuassa temppuradan ja kasvomaalausta.

Joululahjapussit

Joulukuussa saimme mahdollisuuden auttaa vähävaraisia perheitä tekemällä heille muutamia joululahjapusseja. Pusseista löytyi monia herkullisia joulun makuja, kuten pipareita, konvehteja, klementiinejä, rusinoita ja paljon muuta. Laitoimme mukaan myös riisipuuropaketin, jonka mukana oli meidän kirjoittama ohje joulupuuron valmistamiseen. Jokaiseen pussiin teimme myös pienet joulukortit toivottaen perheille hyvää joulua.

Joulu on riemun ja ilon aikaa, jolloin jokaisen tulee saada kokea nämä tunteet. Näitä joululahjapusseja tehdessä todella tajusi sen, kuinka joskus on paljon mukavampaa olla lahjan saajan sijasta se, joka lahjan tekee. Joskus näinkin pieni teko omasta mielestä saattaa toiselle merkitä aivan älyttömän paljon. Kaiken kukkuraksi olihan näitä joululahjapusseja kiva koota joulumusiikin parissa.

Joululahjapussit valmiina ilahduttamaan 

Verestä monta pelastettua

Tiesitkö, että yksi henkilö voi pelastaa kolmen ihmisen elämän vain puolella litralla? En minäkään tiennyt, vasta kun pääsimme ryhmänä luovuttamaan verta. 

Meitä oli kahdeksan koulusta, ja lähdimme taksilla kohti Kivihaan Suomen Punaisen Ristin (SPR) veripalvelua. En usein jännitä uusissa tilanteissa, mutta kun puhutaan ihmishengistä, voidaan puhua jo innokkuuden ja hermoilun välistä sekasortoa, joka rymisee kärsimättömänä hermostossani. 

Olin 16-vuotiaana kiinnostunut verenluovutuksesta. Tiesin, etten alaikäisenä pääse luovuttamaan verta, joten jäin pitkään odottelemaan täysi-ikäisyyttäni. Kävin jatkuvasti myös hemoglobiini-testeissä, joka oli jatkuvasti alhainen vähäisen raudan syönnin myötä. Vasta 19-vuotiaana, kolmen vuoden odotuksen jälkeen, pääsin vihdoin ja viimein luovuttamaan verta. 

Saamme kansiot itsellemme, joissa on omia tietoja sekä kysymys-lomake, jossa kysytään enimmäkseen omasta terveydestä, syntyvyydestä sekä huumeiden käytöstä. Kaikkiin, paitsi yhteen, tulee kielteinen vastaus omalta osalta. Tämän jälkeen menen näyttämään sairaanhoitajalle lomakkeen, joka ottaa sormenpäästä hemoglobiini-testin sekä veriryhmän, jos tätä ei ole aiemmin tiedetty. ”Viikon päästä soitetaan sinulle ja kerrotaan veriryhmästäsi”. 

Saman sairaanhoitajan kanssa menemme luovutus-sängylle. Tässä innokkuus nousee jännitykseksi, jonka hän huomaa. ”Olen tässä seuranasi koko verenluovutuksen ajan”, hän rauhoittelee. ”Jos sinulle tulee paha olo, lopetetaan saman tien.” Kovin ymmärrettävää, onhan tämä ensimmäinen kerta luovuttamassa. Hengittelen ja ajatellen ettei piikkiä ole, rauhoittaa. 

Piikin laittaminen vasemman käteni taipeeseen ei sattunut. Piikin poistaminen taas, sattuu! Se ei tunnu nipistykseltä vaan kuin joku olisi tökkäissyt isoon mustelmaan. Sairaanhoitaja käskee minun levätä hetken noin viisi minuuttia, jonka jälkeen nousen hitaasti istuma-asentoon ja voin mennä pois ottamaan naposteltavaa. Ennen kun hän lähtee, hän tuo Vichy-pullon minulle. Kiitän kovasti hänen ystävällisyydestään. 

”Yksi ihminen voi pelastaa kolmen ihmisen elämän” lukee mainoksessa, jonka saan mukaan. Plasmat, punasolut sekä verihiutaleet voidaan jakaa niitä tarvitseville. Tosin yli 800 ihmistä tarvitaan joka päivä verenluovutukseen, sillä veri pysyy säilöttynä vain viisi päivää. 

Suosittelen luovuttamaan verta, sillä sitä ei koskaan tiedä milloin olet itse potilaana. 

Läksyhelppi

Stadin ammattiopistossa olimme auttamassa maahanmuuttajia suomen kielen kanssa. Tapasimme ensimmäisellä kerralla Kirsin, joka auttaa maahanmuuttajia suomen kielen kanssa. Kirsi ohjasi meidät pieniin ryhmiin. Meidän lisäksemme ryhmässä oli kaksi maahanmuuttajatyttöä. Ryhmässä autoimme näitä tyttöjä puhumaan ja kirjoittamaan hyvää suomen kieltä. Lisäksi autoimme heitä tekemään tehtäviä. Tehtävä-paperiin piti kertoa viimeaikaisista luokkaretkistä.

Toisella kerralla autoimme eri henkilöitä ja täytimme heidän kanssaan työhakemuspapereita. Saatuamme paperin valmiiksi, Viivi auttoi Fatimahia reittien kanssa (hän oli menossa työhaastatteluun).

Molemmilla kerroilla keskustelimme ja tutustuimme maahanmuuttajiin ja juttelimme tehtävien ohella myös muista ei aiheeseen liittyvistä asioista.

Tykkäsimme jutella eri taustoista tulleiden ihmisten kanssa. Vaikka maahanmuuttajat eivät puhuneet “täydellistä” suomea, saimme heidän puheistaan selvää.

MLL:n Luova lauantai

Luova lauantai on MLL:n Puistolan yhdistyksen järjestämä jokavuotinen koko perheen tapahtuma, jossa lapset pääsevät puuhastelemaan kaikenlaista kivaa vanhempiensa seurassa. Itse olin tapahtumassa jo toista kertaa mukana.

Sain päivän aikana tehdä kahta eri tehtävää. Aluksi toimin lasten discon valvojana ja tehtävänäni oli valvoa tilaa ja pitää huolta siitä, että kaikilla olisi hauskaa. Tilaan astuessa lapsia kummastutti kovasti kaikki ne vilkkuvat valot, jotka musiikin tahdissa vilkkuivat eri suuntiin. Valoja oli heistä mielenkiintoista seurata ja samalla leikkiä niiden kanssa. Lopulta aina joku uskalsi lähteä rohkeasti mukaan tanssimaan. Vanhemmatkin osallistuivat lasten touhuihin näyttämällä heille erilaisia tanssiliikkeitä, joita lapset sitten matkivat.

Myöhemmin tilaan tuli musiikkituokio, jossa lapset saivat tutustua viuluun soittimena ja kokeilla halutessaan millaista ääntä siitä lähtee. Tarkoituksena oli saada lapset kiinnostumaan ja mahdollisesti myös innostumaan viulunsoitosta. 

Itse en jäänyt vailla tekemistä, vaikka lasten disco päättyikin. Uutena tehtävänä sain laskea ja toivottaa tervetulleeksi kaikki paikalle saapuvat lapset ja aikuiset. Tapahtumaan osallistuikin tänä vuonna lähes 500 kävijää.

Oli ihanaa kuulla ihmisten lähtiessä kuinka tapahtuma oli onnistunut ja nähdä se kuinka tekemistä riitti jokaiselle. Vielä mukavampaa oli kuulla kaikkia niitä mukavia sanoja, vaikka en itse kokenut esimerkiksi sanan "kiitos" edes kuuluvan minulle. Olinhan itse vain yksi niistä monista vapaaehtoisista, joka nyt sattui olemaan siinä ovella. 

Tapahtuman päätettyä tajusin todella, että kyllähän tämä vapaaehtoisena toimiminen omalla vapaa-ajalla kertoo minusta ja koko tapahtuman kulusta jotain. En näiden muutamien tuntien aikana tajunnut kunnolla ajankulkua. Minä siis todella viihdyin ja sain iloa siitä mitä tein, samalla kun tätä iloa tuli myös tavalla tai toisella muille. Kokemus siis kannatti, koska opin itsestäni uusia puolia.

Lipaskerääjänä nuorten keskuudessa

”Oisko sulla antaa hieman kolikoita Mannerheimin lastensuojeluliiton rahankeräystä varten?” kysyn, kun samalla ravistelen lipastani muutaman nuoren edessä Helsingin Medialukiossa. 

Keskiviikkona, 10. päivä toukokuuta, koulullamme on Suomen Punaisen Ristin (SPR) ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) lipaskeräys, joka jatkuu Malmin Novalle sekä Tikkurilan Dixiin. Olen ensimmäisessä ruokavuorossa MLL:n lipaskerääjänä, samalla kun Santeri sekä Elias ovat SPR:n lipaskerääjiä. Jokainen kolikko menee lasten ja nuorten syrjäytymistä vastaan sekä katastrofirahastoon. 

Lähdemme kiertämään noin 11.15 aikaan ympäri kouluamme eri suuntiin ja menemme kyselemään useilta nuorilta rahaa keräystä varten, joista osa olivat tietoisia. Eivätkä nuoret ole ainoa kohde, joiden luona käymme kyselemässä - useampi opettaja sekä Palmian työntekijät ovat myös kohteenamme. Lopetamme kello 12, jolloin menemme syömään ja/tai menemme suoraan tunnille. 

Tietenkin jään välillä juttelemaan muutamille nuorille. En kuitenkaan unohda rahan kyselemistä. Mutta en saa rahaa moneltakaan. Perusongelma opiskelijoilla on rahan tarve, sanoo itse opiskelija. 

Seison myös vaan paikallani aulassa lipas edessäni. Katson, mitä tapahtuu, jos en ota kontaktia enkä kysy toiselta rahaa. Psykologinen koe. Nuoret tulevat tuomaan rahaa.  

”Kait tässä ois”, kysymykseeni vastataan. ”Ei oo kauheesti, mutt kuha menee hyvään tarkoitukseen.” Kiitän hymyillen ja jatkan matkaani.