Luova lauantai on MLL:n Puistolan yhdistyksen järjestämä jokavuotinen koko perheen tapahtuma, jossa lapset pääsevät puuhastelemaan kaikenlaista kivaa vanhempiensa seurassa. Itse olin tapahtumassa jo toista kertaa mukana.
Sain päivän aikana tehdä kahta eri tehtävää. Aluksi toimin lasten discon valvojana ja tehtävänäni oli valvoa tilaa ja pitää huolta siitä, että kaikilla olisi hauskaa. Tilaan astuessa lapsia kummastutti kovasti kaikki ne vilkkuvat valot, jotka musiikin tahdissa vilkkuivat eri suuntiin. Valoja oli heistä mielenkiintoista seurata ja samalla leikkiä niiden kanssa. Lopulta aina joku uskalsi lähteä rohkeasti mukaan tanssimaan. Vanhemmatkin osallistuivat lasten touhuihin näyttämällä heille erilaisia tanssiliikkeitä, joita lapset sitten matkivat.
Myöhemmin tilaan tuli musiikkituokio, jossa lapset saivat tutustua viuluun soittimena ja kokeilla halutessaan millaista ääntä siitä lähtee. Tarkoituksena oli saada lapset kiinnostumaan ja mahdollisesti myös innostumaan viulunsoitosta.
Itse en jäänyt vailla tekemistä, vaikka lasten disco päättyikin. Uutena tehtävänä sain laskea ja toivottaa tervetulleeksi kaikki paikalle saapuvat lapset ja aikuiset. Tapahtumaan osallistuikin tänä vuonna lähes 500 kävijää.
Oli ihanaa kuulla ihmisten lähtiessä kuinka tapahtuma oli onnistunut ja nähdä se kuinka tekemistä riitti jokaiselle. Vielä mukavampaa oli kuulla kaikkia niitä mukavia sanoja, vaikka en itse kokenut esimerkiksi sanan "kiitos" edes kuuluvan minulle. Olinhan itse vain yksi niistä monista vapaaehtoisista, joka nyt sattui olemaan siinä ovella.
Tapahtuman päätettyä tajusin todella, että kyllähän tämä vapaaehtoisena toimiminen omalla vapaa-ajalla kertoo minusta ja koko tapahtuman kulusta jotain. En näiden muutamien tuntien aikana tajunnut kunnolla ajankulkua. Minä siis todella viihdyin ja sain iloa siitä mitä tein, samalla kun tätä iloa tuli myös tavalla tai toisella muille. Kokemus siis kannatti, koska opin itsestäni uusia puolia.
Sain päivän aikana tehdä kahta eri tehtävää. Aluksi toimin lasten discon valvojana ja tehtävänäni oli valvoa tilaa ja pitää huolta siitä, että kaikilla olisi hauskaa. Tilaan astuessa lapsia kummastutti kovasti kaikki ne vilkkuvat valot, jotka musiikin tahdissa vilkkuivat eri suuntiin. Valoja oli heistä mielenkiintoista seurata ja samalla leikkiä niiden kanssa. Lopulta aina joku uskalsi lähteä rohkeasti mukaan tanssimaan. Vanhemmatkin osallistuivat lasten touhuihin näyttämällä heille erilaisia tanssiliikkeitä, joita lapset sitten matkivat.
Myöhemmin tilaan tuli musiikkituokio, jossa lapset saivat tutustua viuluun soittimena ja kokeilla halutessaan millaista ääntä siitä lähtee. Tarkoituksena oli saada lapset kiinnostumaan ja mahdollisesti myös innostumaan viulunsoitosta.
Itse en jäänyt vailla tekemistä, vaikka lasten disco päättyikin. Uutena tehtävänä sain laskea ja toivottaa tervetulleeksi kaikki paikalle saapuvat lapset ja aikuiset. Tapahtumaan osallistuikin tänä vuonna lähes 500 kävijää.
Oli ihanaa kuulla ihmisten lähtiessä kuinka tapahtuma oli onnistunut ja nähdä se kuinka tekemistä riitti jokaiselle. Vielä mukavampaa oli kuulla kaikkia niitä mukavia sanoja, vaikka en itse kokenut esimerkiksi sanan "kiitos" edes kuuluvan minulle. Olinhan itse vain yksi niistä monista vapaaehtoisista, joka nyt sattui olemaan siinä ovella.
Tapahtuman päätettyä tajusin todella, että kyllähän tämä vapaaehtoisena toimiminen omalla vapaa-ajalla kertoo minusta ja koko tapahtuman kulusta jotain. En näiden muutamien tuntien aikana tajunnut kunnolla ajankulkua. Minä siis todella viihdyin ja sain iloa siitä mitä tein, samalla kun tätä iloa tuli myös tavalla tai toisella muille. Kokemus siis kannatti, koska opin itsestäni uusia puolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti